Hän oli aikoinaan ollut piirien suosituin ja pelätyin ja tämän vuoksi myös hänestä tehtiin noitien johtaja. Noidalla oli ominaisuuksia, joita muut eivät osanneet käyttää joko hyödykseen tai auttaakseen.
Yhtenä iltana noidille valkeni, että heidän pomonsa ei ollut enään entisessä loistossaan ja häntä painostettiin lähtemään johtajan paikalta ja luovuttamaan se nuorimmilleen. Tähän ei noita suostunut vaan kamppaili vastaan ja halusi pitää valtaansa loppuun asti. Kokouksia pidettiin ja huhut kiersivät. Noitaa oltiin syrjäyttämässä pois istuimelta ja hänet todennäköisesti (huhujen mukaan) hylättäisiin koko yhteisöstä.
Muutama viikko vieri eteenpäin ja noita halusi, että johtajan paikasta pidettäisiin äänestys, vaikka noita tiesi, että se ei välttämättä auttaisi mitään. Lopulta äänivyöry meni odotetusti ja noidan harmiksi nuoremmalleen ja hän joutui jäämään sivuun.
Noita oli täysin varma, että hänet karkotettaisiin välittömästi noitien keskuudesta, mutta hän sai jäädä aloittavien noitien vuoksi, koska he kyselivät niksejä ja ohjeita tulevaisuuttaan varten. Eräänä päivänä tämäkin loppui ja kun noidalle ei enään keksitty miten hän hyödyttäisi yhteisöä, hän muutti kauas pois.
Noidalla oli kuitenkin vielä sen verran ässiä hihassa, että hän sai nopeasti luotuaan itselle mukavan asuinpaikan ja talon keskeltä metsää. Hänelle riitti sanojensa mukaan nyt rauha ja yksinäisyys, mutta asiat eivät kuitenkaan lopuksi ihan näin olleet. Muutaman kuukauden yksin asuttuaan hän aneli päästä takaisin yhteisöön, mutta hänet torjuttiin kerta toisensa jälkeen. Usko alkoi horjua. Aikaa kului ja vuodet vieri omassa talossa ja ajatellessa vanhoja hyviä aikoja. Lopulta myös hänen vanha kaverinsa oli myös karkotettu yhteisöstä ja he päättivätkin asua tästä lähin yhdessä.
Elämänsä loppuun asti he eivät tarvinneet muita elämäänsä ja näin loppui noidan tarina.
-Mikke42
Satusi kuvaa vanhaa noitajohtajaa ja hänen tunteitaan hyvin yksityiskohtaisesti ja kauniisti. Tämän vuoksi noidasta piirtyy sympaattinen ja inhimillinen kuva. Lukija toivoo koko sadun ajan noidalle kaikkea hyvää ja lopussa, kun tilanne ratkeaa onnellisesti, myös lukija palkitaan. Hienosti rakennettu kokonaisuus!
VastaaPoistaPidän myös kuvituksestasi, joka on hyvin lastenkirjamainen. Noitasi on hahmona hyvin rakennettu ja erittäin samaistuttava: hän on hieman epävarma omista tunteistaan, luulee pärjäävänsä yksin, mutta ymmärtää lopulta, että kaipaa ystävää ja kumppania rinnalleen. Kerrontasi etenee koukuttavan yksiselitteisesti ja kaartelematta eteenpäin. Hieno tapa kirjoittaa!