Kohti elokuvaa

Tällä viikolla harjoittelimme palautteen antamista ja prosessikirjoittamista. Lopputuloksena syntyi elokuvakäsikirjoituksien ensimmäiset versiot. Kannattaa lukea!



Kello on kahdeksan aamulla. Herätyskello soi, mutta sammutan sen. Ehdin nukahtaa hetkeksi.
Mutsi herää ja huutaa mulle että eikös mun pitäs olla koulussa? Havahdan unesta, ja katson kelloa.
Jumalauta, mähän oon taas myöhässä. Noh, väliäkös sillä, enkös mä aina? Mulle on ihan sama, missä
asiassa mä tyrin. Onks tää vaan mun persoonallisuutta, että mikään ei kiinnosta? Vai oonko sittenki
masentunu? Enkös mä ollu sillon yläasteella? Vitustako minä tiedän. En muista. En ainakaa mitää leimaa
saanu. En ehdi asiaa kauan miettiä, kun pitää taas minuutti heräämisen jälkeen lähtee fillaroimaan
ja yrittää selvitä loppupäivä.

-Tepi



Kohtaus 1. Autossa
Mies sammuttaa auton. Istuu hiljaa. Pelkääjänpaikalla istuu hermostunut nainen kukkapuska sylissään. Mies katsoo naista ja laittaa käden naisen reidelle, hymyilee.

Kohtaus 2. Ovella
Nousevat autosta. Nainen oikoo mekkoa. Kävelevät kohti ovea ja soittavat ovikelloa. Oven avaa rouva ja sanoo iloisesti ”Tervetuloa!”. Väistyy ja ohjaa sisään. Ojentaa kukkapuskan rouvalle. Rouva vie heidät suoraan keittiöön. Keittiössä pöydän ääressä istuu kolme miestä ja yksi nainen.

Kohtaus 3. Kakkukahvit keittiössä
”No niin tervetuloa Maija” sanoo vanhin miehistä, joka istuu pöydän päässä. Rouva häärää kahvin ja pullan kanssa. ”Matti onkin puhunut susta paljon” sanoo toinen miehistä nasevalla äänellä silmää vinkaten. Maija menee vaikeaksi. Alkaa tenttaus kysymyksiä satelee ja Matti koittaa hillitä muita.

Kohtaus 4. Uutinen
Maija on vaikeana vastannut piinaaviin kysymyksiin .”No millos saadaan kirkkohäitä viettää?” rouva kysyy. Kysymys on viimeinen niitti Matille joka pomppaa pystyyn ja ilmoittaa ”vahingon ”. TANTANTAAA!!

Henkilöt:
Nuori pariskunta, miehen äiti, isä, sisko, veli ja veljen mies.
Perusideana on siis tavata miehen perhe ensimmäistä kertaa, mutta tilanne lopussa kärjistyy yllättävään uutiseen.

- Essi



Hyvinkään ratapiha klo. 02.30. kuuluu askeleita lumessa, toisella puolella jälkiä seuraa isot koiran tassut. Vartija on tekemässä normaalia tarkastus rutiinia. Joulu alkaa lähestymään joten rauhan ympäri maata voi havaita, kun ensilumikin tuli muutamia päiviä sitten.
Vartija näkee avatun reiän aidassa, aavistaen että joku on sisällä.

Hän lähtee koiran kanssa kiertämään nopeasti pääportille, josta hän pääsee sisään.

Huh! Kuuluu avatun reiän vierestä. Helsinkiläinen Matti huokasee helpotuksesta. Hän on kiitollinen ettei hänen ja koiran katse kohdannut.
Matti on nuori kalliosta, joka on tullut viettämään ystävänsä synttäreitä Hyvinkäälle. Hän oli suunnitellut yöllisen reissun jo pari viikkoa sitten, juuri täksi yöksi.

Matti oli avannut reiän hämäykseksi vartijalle, jotta voi kääntyä toiseen suuntaa sivuraiteella olevalle junalle. Hän nousee mahdollisimman hitaasti ylös puun takaa ja lähtee kipittämään nopeasti kohteelle.

Hän laskee repun maahan, ottaa spray purkit käteensä ja alkaa värittämään Sm-2 mallista junaa.
Minuutit kuluu purkkien suhinassa, kunnes kuuluu raksahdus pusikosta.

Kuuluu pam! Isot valonheittimet rävähtävät suoraan Mattia silmiin.

Pysähdy! Huutaa vartija. Matti hokasee olevansa pienessä pinteessä ja lähtee juoksemaa mahdollisimman kovaa aidalle päin.
Vartija jahtaa kovalla raivolla perässä, ja päästää koiran irti.

Haukkumista ja murinaa kuuluu entistä lähempää, Matin pulssi nousee entistä enemmän.
Koira lähenee entistä enemmän ja saa jo Mattii kosketus yhteyden. Se hyppää hänen reppuunsa kiinni repien ja riehuen, kunnes Matti tajuaa hylkää hänen reppunsa.

Aita häämöttää jo. Koira jäi retuuttaa reppua sekunniksi kunnes tajusi että kohde juoksee edellä. Se lähtee taas pinkomaan Mattia kohden, mutta liian myöhään. Matti on juuri pääsemässä aidan luokse, ja loikkaa sujuvasti sen yli. Koira pamahtaa aitaa päin ja kuolat lentää lumelle. Veitsen terävät hampaat kiiltävät katulampun valossa. Matti tietää pahimman olevan ohi, ja lähtee kipittämään nopeaa tahtia metsään.
Hän on juuri metsän rajalla kunnes valokiila osuu häneen. Matti hyppää lumeen, puun taakse piiloon. Vartija ajaa autollaan hitaasti Matin luokse, ja pysähtyy hänen kohdalleen. Matin pulssi nousee niin kovaksi, että häntä alkaa jo ahdistamaan. Vartija supisee jotain työtoverilleen, kunnes kuuluu radio puhelimen ääni. ”Töhrijä nähty itäisellä puolella rataa”.

Vartijat sinkoavat autoonsa takaisin ja lähtevät nopealla tahdilla ajamaan paikkaan jossa havainto oli tehty. Matti huokaisee taas kerran helpotuksesta. Näin lähellä pieni muotoista velka vankeutta hän ei olekaan ollut. Hän lähtee kipittämään kaverinsa asunnolle päin täristen ja vapisten. Läheltä liippasi, mutta Matti tietää että mitä rakastaa ei voi sivuuttaa edes rahalla!

- Jallu



1 KOHTAUS – KEITTIÖ
Päähenkilö astuu keittiöön ja vilkaisee kelloa. Kello on 17.26. Hän huokaisee ja alkaa etsimään tarvikkeita joilla saa tehtyä päivällistä. Samalla vilkuilee kännykkään jossa ei ole uusia viestejä. Päähenkilö saa tehtyä ruuan ja syö vilkuillen samalla kännykkäänsä.

2 KOHTAUS – OLOHUONE
Päähenkilö istuu sohvalla ajatuksissaan tuijottaen telkkarin mustaa ruutua. Välillä hän vilkuilee taas kelloa ja kännykkää jossa ei ole vieläkään tullut uusia viestejä. Mitään ei tapahdu.

3 KOHTAUS – OLOHUONE
Ovi käy ja päähenkilö hätkähtää. Olohuoneen ohi kävelee vanhempi henkilö joka ei kiinnitä päähenkilöön mitään huomiota. Päähenkilö on sanomassa jotain toiselle henkilölle, mutta tämä on jo lähtenyt. Päähenkilö menee keittiöön toisen henkilön perässä ja on alkamassa taas puhua tälle, mutta vanhempi henkilö puhuu kiivaasti puhelimessa työasioistaan. Päähenkilö odottaa vanhemman henkilön takana että tämä lopettaisi puhelunsa.
Vanhempi henkilö lopettaa puhelun ja päähenkilö on taas aloittamassa keskustelun kun vanhemman henkilön puhelin taas soi ja vanhempi henkilö vastaa puhelimeen. Ilmeisesti soittaja on vanhemman henkilön kaveri sillä he puhuvat viikonloppu suunnitelmista samalla kun vanhempi henkilö alkaa kaataa alkoholia suuhunsa. Päähenkilö kääntyy kumarassa poispäin.

4 KOHTAUS – MAKUUHUONE
Taustalla kuuluu bilemusiikkia hiljaisesti. Päähenkilö makaa sängyllään sikiöasennossa ja vain tuijottaa eteensä. Kamera kuvaa päähenkilön kasvoja ja lähtee hitaasti loittonemaan niistä kauemmas ja sumenemaan.

-Innah



Anna tuijottaa yksin tyhjää pöytää jossa on spiritismilauta ja kynttilöitä. Anna sytyttää kynttilät pöydältä.

Pekka ja Ville saapuvat huoneeseen jossa Anna on. Pekka ja Ville yrittää estää Annaa kun näkevät että, Anna alkaa pelaa spiritismiä. Anna ei suostu siihen vaan saa houkuteltua Pekan ja Villenkin mukaan.

Kolmikko alkaa pelaa spiritismiä. Huoneessa on ihan hiljaista. Anna kysyy ääneen ”arvon henki kuuletko minua oletko täällä kanssamme” yhtäkkiä kaikkien sormet alkaa liikkua laudalla. Pekan kädet alkavat täristä kun sormet liikkuvat laudalla kirjain kerrallaan. K Y L L Ä ilmestyy laudalle.

Anna alkaa hymyillä ja kysyy toisen kysymyksen ”mitä sinulle on tapahtunut kun olet vielä täällä”. Ville vinkkaa silmää Pekalle että, hän on kaiken takana. Yhtäkkiä Ville huutaa BÖÖ! Annan naama alkaa näyttää punaiselta ja hän läimäisee Villeä. Ville halaa Annaa ja pyytää anteeksi.

- Krisses



Lapsuuden loppu

1.kohtaus:
Sara (n.5v) leikkii tarhassa ja odottaa päivän loppua ja sitä, että hänen äitinsä tulisi hakemaan hänet kotiin. Hän on iloinen, odottaa näkevänsä äitinsä, tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus kun hänet jätettiin tänään tarhaan.

2.kohtaus
Saraa tullaan hakemaan tarhasta, mutta se ei olekaan hänen äitinsä, hakija on joku täysin tuntematon. Tarhan tädit tuntevat kyllä naisen, ovat puhuneet hänen kanssaan puhelimessa jo useita kertoja. Saran äiti tulee myös paikalle, hakemaan lastaan, täysin tietämättömänä siitä mitä on tapahtumassa.

3.kohtaus
Tuntematon nainen paljastuu tädiksi sosiaalivirastosta, hän on tullut viemään Saran pois, turvaan. Hän esittelee itsensä Saralle: ”Hei, olen Moona. Olen pahoillani mutta et pääse tänään menemään kotiin äitisi kanssa vaan joudut tulemaan minun kanssani. Sara ei ymmärrä mitä on tapahtumassa, hän ei pysty käsittämään mihin on menossa, miksi. Hän vain tekee niin kuin aikuinen sanoo tarhan tätien kanssa. Samaan aikaan äiti katsoo tarhan lasiovien takana kun hänen lapsensa viedään pois. Hän purskahtaa itkuun kun tajuaa mitä on tapahtumassa, hänen lapsensa huostaan otetaan, hän ei näkisi Saraa pitkään aikaan.

4.kohtaus
Kun Sara pääsee Moonan kanssa sosiaalitoimistolle, on hänen mummonsa, Raili, jo siellä vastassa. Raili ottaa Saran syliinsä ja sanoo että mennään mummolaan pariksi päivää. Sara on iloinen nähdessään mummonsa, siitä on jo aikaa kun viimeksi mummolassa käytiin. Mutta kumminkin Sara tietää syvällä sisimmässään että jotain tapahtuu, kukaan ei vaan kerro mitä, ei edes mummo. Sara kysyy mummoltaan: ”milloin äiti tulee?”. Raili vastaa ettei tiedä, että voi mennä hetki. Vaikka Raili tietää kertoneensa juuri elämänsä suurimman valheen kaikkein rakkaimmalle asialleen koko maailmassa, on hän huojentunut siitä, että Sara on nyt turvassa.

-Pyryprkl



Pertin peruspäivä

1. Makuuhuone
Pertti herää kellon soittoon aamulla. Unisena hän nousee sängystään, samalla astuen erinäisten lattialla lojuvien tavaroiden päälle. Pertti hoippuu keittiöön.

2. Keittiö
Keittiössä Perttiä vastassa on kissa. Pertti tervehtii kissaa ja nostaa sen vesikulhon lattialta. Hän vaihtaa kulhoon uudet vedet ja miettii mitä tekisi aamupalaksi. Pertti seisoo avonaisen jääkaapin edessä tutkien sen sisältöä.

3. Edelleen keittiössä
Pertin tutkaillessa jääkaappia kissa alkaa sähisemään. Pertti säikähtää ja tiputtaa lautasen, jossa on edellispäivän salaatin jämät. Kissa hyökkää jääkaapin yläpuolelle Pertin päältä juosten. Hän ihmettelee mikä kissalle, joka nyt juoksee keittiön kaappien päällä, oikein tuli. Yhtäkkiä kuuluu vinkaiseva ääni. ”Skviik”. Kissa tuijottaa Perttiä kaappien yläpuolelta hiiri suustaan roikkuen.

4. Keittiö
Pertti jähmettyy tuijottamaan näkyä. Kissa hyppää alas kaapeilta ja juoksee pois keittiöstä jättäen pienen verivanan perässään. Pertti mutisee hiljaa mielessään että miten pääsisi eroon tästä rottien riivaamasta paikasta. Hän siivoaa rikkoutuneen lautasen ja salaatin jämät lattialta, istuu alas ja huokaisee syvään. ”Jos vaikka lotossa voittaisi”.

- Chimney



PIENI UNELMA

1. Kohtaus
Jäähallin lähistö. Päähenkilömme katselee toiveikkaana jäähallin seinää ja toivoo, että pääsisi pelaamaan sisälle ja pitämään hauskaa muiden kanssa.

2. Kohtaus
Päähenkilömme näkee kaverinsa, jolla on varusteet mukana (maila, luistimet ja hanskat). Päähenkilö kertoo, että hän haluaisi kovasti päästä jäälle, mutta hänellä ei ole mitään. Kaveri menee kuitenkin itse varusteidensa kanssa hallin koppiin sisälle.

3. Kohtaus
Päähenkilö jatkaa perässä sisälle kaveriansa koppiin ja huomaa, että hän on menossa jäälle ja katsoo kaiholla kuinka hän kävelee kohti kaukaloa. Päähenkilö istuu penkille ja epätoivokkaana katsoo lattiaan. Sitten hän huomaakin parin luistimia ja mailan toisella puolella koppia ja hän menee tutkimaan niitä ja huomaa, että ne ovat hänen kokoaan. Päähenkilö alkaa hymy suulla laittamaan varusteita päällensä ja tämän tehtyään astelee kopista kohti kaukaloa ja ajattelee, että miten tässä näin kävi.

4. Kohtaus
Jäälle päästyään, muutaman kierroksen ja vedon vedettyään hän huomaa kaverinsa katselemassa häntä ja päähenkilömme menee hänen luokseen. Kaveri ihmettelee miten sait varusteesi, ja päähenkilö vain vastaa, että huomasin nämä kopin kulmassa. Tämän jälkeen molemmat katsovat toisiaan ja hymyilevät, he päätyvät lätkimään yhdessä kiekkoa ja pieni unelma on pelastettu.




Metsä on viileä ja rauhallinen yöllä, vaikka kuuluu tuulen humina. Yöllä kaikki näyttää erilaiselta, toinen maailma silmiemme edessä. Kävelen yksinäistä reittiä vaikka en tunne olooni yksinäiseksi, onhan minulla uskollinen koirani mukana, ikuisesti varmistamassa että kaikki on hyvin.

Kävelen mitä näyttää olevan loputtomaton tie, mutta se ei haitta koska minulla on seuraa.En muista miksi tulin tänne, en oikeesti muista edes mistä tulin tai mihin olen menossa, tiedän vaan että on pakko jatkaa.

Värit alkaa leikkiä näkökentässäni, ilma tuntuu oudolta, en tiedä mitä tapahtuu mutta pystyn haistamaan vaaraa joka suunnasta. Mitä nämä kaikki hajut ovat, en tiedä mutta ne on niin voimakkaita että tunnen itseni pyörtyvän. Korvissani kuuluu sateen pisarat mutta joku luja romahdus keskeyttää sen.

Telkkarista tuleva ääni varmaan herätti koiran, koska se nousi äkillisesti varmistamaan tilannetta. Uuni makkarat ovat jo valmiit, käyn valmistamaan pöytää ja Raksu seuraa minua keittiöön. Hän näyttää vähän yllättyneeltä mutta kuuma ateria aina auttaa siihen. Sade jatku läpi yön.

- Konsta