Ensimmäiset tarinat

Nämä tarinat, henkilökuvaukset ja elokuvaideat syntyivät ideointiharjoituksen ja elokuvaesimerkkien pohjalta. Osa teksteistä on vielä keskeneräisiä, mutta myös keskeneräinen teksti on lukemisen arvoinen!



16.9.2015 Nelinkertainen Mr.Olympia Phil Heath herää aamulla 6:00 herätyskelloon, kylmä hiki otsalla, sydän sykkii, Phil menee keittiöön ottamaan preworkout shaken ja lähtee ajamaan kohti golds gymin kuntosalia. Ajaessa autoa hän muistelee painajaista jossa hävisi ikuiselle kakkoselle Kai Greenelle illan joka vuotisessa Mr.Olympia kilpailussa. Phil saapuu salille ja aloittaa äärimmäisen kovan harjoituksen. Treenit on tehty ja on aika mennä perheen kanssa viettämään tärkeä hetki ennen valmistautumista vuoden tärkeimpään ja suurimpaan kehonrakennus tapahtumaan. 19:00 ja kilpailu alkaa tunnin kuluttua Phil toivoo ja rukoilee että voittaisi kilpailun. kisavärit ja öljyt on laitettu ja 15 minuuttia totuuden hetkeen. on aika pumpata lihakset täyteen verta ja astella rivissä liharekkojen kanssa lavalle. poset on näytetty ja on pokaalien jaon aika. ”JA KOLMANNEKSI TULEE……….SHAWN RHODEN!” jännitys tiivistyy Phil on pyörtyä lavalle jossa enään 2 henkilöä Phil ja Kai. Pitkä hiljaisuus tulee ja kuulutetaan ”TÄMÄN VUODEN MR.OLYMPIAN VOITTAA……… KAI GREEEENEEEEEEEE!!” ja Phil romahtaa polvilleen ja alkaa itkemään menetettyään nelinkertaisen tittelinsä pahimmalleen vastustajalleen Kai Greenelle. Phil päättää lopettaa kehonrakennuksen kilpailijana mutta jatkaa reenaamista edelleen. sen pituinen se.

- Bodari



Tarinan päähenkilö on nuorehko nainen, joka asuu mielisairaalassa suljetulla osastolla, jossa tällä on oma huone. Sairaalaa johtaa sadistinen päähoitaja, jota kukaan ei saa eikä uskalla kyseenalaistaa. Muut hoitajat noudattavat tiukasti johtajan mandaattia ja pitävät yllä tiukkaa kuria. Hullut ovat hulluja, he ansaitsevat olla lukkojen takana ja tulla rangaistuksi.
Osaston sisustus on askeettinen. Kaikki on kliinisen valkoista, huonetekstiilit harmaita. Omat tavarat sekä päällysvaatteet luovutettiin saapuessa, samoin kuin oma identiteetti. Päälle puetaan sairaalan valkoinen univormu ja harmaat tossut. Kaikki pidetään lukkojen takana ja avaimet on hoitajilla. Ikkunoissakin on kalterit. Osastolla on huone, jossa taltutetaan aggressiivisimmat potilaat sitomalla heidät penkkiin pakkopaita päällään. Potilailla ei ole päätäntävaltaa mistään ja johtajan säännöt ovat laki.
Nainen on vakavasti mieleltään sairas, mutta ei tunne kuuluvansa mielisairaalaan. Muut asukit ovat sinut tilanteensa kanssa. Nainen tuntee olevansa ainut, jonka on vaikea sopeutua. Toisaalta hän ei koskaan tuntenut kuuluvansa normaalienkaan ihmisten pariin osana yhteiskuntaa. Hän ei oikein tiedä minne kuuluu, sillä ei kuulu sinne minne hänen kuuluisi kuulua eikä sinne minne muut ajattelevat hänen kuuluvansa.
Eräänä päivänä nainen huomaa osastolla miehen. Mies on outo. Hän on päällepäin tyyni ja vaikuttaa tyytyväiseltä, vaikka onkin mielisairaalassa ja istuu aina yksin kun nainen näkee hänet. Mies ei juuri koskaan sosialisoi muiden potilaiden kanssa. Nainen päättää tutustua mieheen, sillä he ovat molemmat yksin. Mies on ystävällinen ja nainen ystävystyy hänen kanssaan.

- Iindy985



Jari on 19-vuotias (erittäin huumorintajuinen) työtön nuorukainen. Vapaa-ajallaan hän on tietokoneella, härnäämässä muita tai muuten vaan spurguilemassa. Jari rakastaa naisia, musiikkia, videopelejä, sarjoja, tai mitä vaan, mikä ei ole ruotsia tai matikkaa. Jari toivoo uutta fillaria, että olisi mukavampi pyöräillä. Jari odottaa että pääsee töihin, jotta saisi rahaa säästöön, jolla hän ostaisi auton. Jari tykkää väitellä asioista ja lukee usein uutisia ja tykkää surffailla netissä erilaisia foorumeita. Jari ei pidä ihmisistä jotka hän kokee ärsyttäväksi tai ylimielisiksi.

Jari haluaisi vain nukkua.

ZZZzzzZzzzzzzzZzzzzZZZZZZZzzzzzz…

- Tepi



Kuului vain kellon tikitystä, ei mitään muuta. Huoneeni oli pimeämpi kuin aikoihin. En usko että se johtui vain siitä, että oli joulukuu. Hengitykseni rahisi välillä kun vedin syvään henkeen. Olin itkenyt jo pitkään jonka seurauksena tunsin itseni tyhjäksi ja kuivaksi. Kuulin koiran vaihtavan paikkaa olohuoneessa ja toivoin että se tulisi luokseni, helpottaisi yksinäisyyttäni. Se ei tullut. Suljin silmäni ja tyhjensin mieleni. Tikitystä, rahinaa ja pimeyttä. Tunsin kun joku liikkui lähelläni ja avasin silmäni. Pelkkää pimeyttä. Yritin ajatella jotain mukavaa ettei pimeys lopulta murskaisi minua alleen. Ajattelin kesää ja metsäretkiä, jäätelöä ja uimarantoja, Ilmapalloja ja tivoleita, mutta mikään ei auttanut. Olin yksin.

Koira vaihtoi taas paikkaa olohuoneessa ja elättelin toivoa että se nyt tulisi luokseni, mitä ei taaskaan tapahtunut. Tuntui että huoneeni oli erillään muusta talosta, tai jopa koko muusta maailmasta. Kuulisiko kukaan jos huutaisin? Jos avaan huoneeni oven, putoanko maailman laidalta? Halusin nousta ylös, mutta jokin näkymätön voima piti minua paikoillaan. Yritin pyristellä vastaan, mutten saanut jäsentäkään liikkumaan.
”Apua” Oli ainoa mitä sain suustani ja sekin oli vain vieno kuiskaus, joka kuoli jo melkein heti päästyään huuliltani. Odotin. Kukaan ei tullut, mikä ei oikeastaan ollut yllätys. Kyllä minä tiesin olevani yksin kotona. yksinhuoltaja äitini oli taas viettämässä iltaa tuntemattomien miesten seurassa. Näin jotkut heistä välillä, mutten muistanut heidän nimiään. Eivätkä samat ihmiset käyneet meillä niin usein, että nimien muistamisesta olisi mitään hyötyä. Huokaisin syvään ja suljin taas silmäni.

En ehtinyt nukahtaa kun kuulin uuden äänen yössä. Ovi narisi hiljaa. Avasin taas silmäni ja koitin hahmottaa pimeydessä tulijan. En huomannut aluksi muuta kun mustia varjoja pimeydessä toisensa perään. Lattianrajassa kuitenkin liikkui yksi varjoista ja lähestyi minua. Pimeys painoi vieläkin minut paikoilleen enkä saanut ääntäkään aikaiseksi. Tumma varjo lähestyi koko ajan hitaasti. Se hyppäsi rintani päälle ja painoi keuhkojani kasaan. Samalla huomasin kiiluvat silmät jotka tarkkailivat kasvojani tiiviisti.

- Innah



Lotto-voitto

Kesäkuun viimeinen lauantai. R-kioskin kassalla on jonoa. Pertti on ollut seisomassa jo varmaan 15 minuuttia, mutta jono ei tunnu etenevän. Hänen pitäisi saada Lottokupongit laitettua ennen seuraavaa arvontaa. Vielä yksi henkilö ja sitten on Pertin vuoro.
Pertti antaa edellisviikon laput myyjälle, joka tarkastaa ja pelaa ne uudestaan. ”Ei voittoa” sanoo myyjä, ”se tekisi viisi euroa.” Pertti maksaa ostoksensa käteisellä kuten aina ja poistuu kioskista sanaakaan sanomatta.
Pertti kävelee kotiinsa ja käy odottamaan arvonnan alkamista. Televisiosta ei tule mitään joten hän selailee puhelimellaan nettiä. Television äänet saavat hänet vaipumaan uneen.
Kun Pertti herää kello on jo yli keskiyön. Hän kaivaa taas puhelimensa esiin ja menee Veikkauksen sivuille etsimään tuloksia. ”5, 6, 12,16,21,26,30” Pertti kaivaa esiin kuponkinsa. ”5,6,12,16,21,26,30”. ”Ei voi olla..” hän mumisee ääneen. ”Ei tosiaankaan voi olla, tämän on oltava unta”.
Hetken ajan Pertti miettii kenelle tästä kertoisi, jollekulle on pakko sanoa. Hän selailee yhteystietolistaa läpi. Ei ketään kenelle soittaa.
Yön yli mietittyään Pertti on tehnyt päätöksen. Voitetusta 15miljoonasta hän lahjoittaa 10 eri hyväntekeväisyysjärjestöille ja lopuilla ostaa talon keskeltä metsää, jossa ei tarvitse välittää tunkeilevista naapureista ja tuntemattomista sukulaisista.

Huokaus pääsi huuliltani kun tunnistin tulijan. Se oli vain kissani. Se tuijotti minua hetken ja laskeutui sen jälkeen vatsani päälle kerälle. Lämpö tunki vatsaani pitkin muuallekin kehoani ja viimein tunsin oloni turvalliseksi. Nukahdin viimein kehräykseen ja tietäen jonkun vartioivan minua nukkuessani.

- Chimney




Minä rakastan musiikkia.

Musiikki on ollut aina minun mukana jo ala-aste ikäisestä asti. Mutsi soitti harmonikkaa, joten sieltä se musikaalisuus ehkä tuli. Ainiin ja faijan broidi oli warnerissa säveltäjänä.

Minä vihaan narsismia. Kun rakastan musiikkia mutta vihaan narsismia, tulee pieni ristiriitainen tilanne nykymaailmassa missä valitettavan moni artisti potee ylimielisyyttä. Yksi henkilökohtainen esimerkki oli yksi frendi, joka pääsi tähän räppi ”skenee” mukaan. On ihmeellistä miten voi tällainen jätti ego napata mukaan jo pelkästään kun musiikkia tehdään tunnettujen nimien kanssa. Musiikin tarkoitus kuitenkin on itsensä esille tuomista. Jokaisella on oma todellisuus ja persoonallisuus, mutta tuleeko muille hyvä vaikutus jos lyriikat viittaavat itsensä paremmuuteen. Olemme auttamassa muita, eikä vaan itseään. Maailma nukkuu mutta toivon kaikelle elämälle pelkkää hyvää.

- Jallu



Muistojen yö

Sateisena päivänä kun katsoin ikkunasta ulos, muistelin lapsuuteni muistoja. Oli talvi pakkaset ja lunta satoi todella paljon. Odotin parasta ystävääni joka oli saapumassa hevosellaan tunnin matkan päästä. Olin siivonnut huusholliani sekä tehnyt lämpimän ruoan valmiiksi. Kudoin sukkaa takkatulen ääressä ja seurasin kellosta koska ystävättäreni olisi paikalla. Kului aikaa ja aikaa eikä mitään kuulunut. Ajattelin että, hän on myöhässä mutta mitään ei kuulunut. Alkoi sataa entistä enemmän lunta ja yöksi luvattu kunnon myrsky. Aloin olemaan huolissani joten laitoin turkkini päälle ja lähdin naapuriin. Pyysin naapurini mukaan etsimään ystävääni ettei, hänelle olisi sattunut mitään. Naapuri koitti että, emme lähde lumisateeseen kävelemään sillä myrsky oli luvassa.

Lähdimme naapurin sekä hänen koiransa kanssa metsään etsimään ystävääni sillä asuimmehan suomeksi sanottuna korvessa. Aikaa vain kului. Lunta satoi eikä nähty edes lintuja. Yhtäkkiä naapurin koira ”Kunkku” alkoi, juoksemaan kovaa vauhtia suoraan eteenpäin. Aloimme huutaa Kunkkua eikä mitään kuulunut. Aloimme olla paniikissa. Jatkoimme kävelemistä ja kävelemistä. Kunnes näimme lumessa ison kasan verta jonka lumi yritti peittää. Jatkettiin veren jälkiä johtamaan suuntaan. Kunnes jäljet päättyivät ja löysimme Kunkun haavoittuneena. Naapurini Pekka nosti Kunkun syliin ja aloimme lähteä takaisin kotitilalle hätääntyneenä.

Kävelimme takaisin samaa reittiä josta olimme tulleet eikä merkkiäkään matkalla ollut ystävästäni. Pääsimme perille niin Pekka alkoi hoitoa tehdä Kunkulle joka oli haavoittunut tassustaan. Seurasin tilannetta vierestä ja join kuuman teen. Päätin lähteä kotiini hakemaan kunnon lihaa Kunkulle. Huomasin ovellani että, joku on talossani. Menin varovasti haulikko kädessä sisälle ja siellä ystäväni oli. Ystäväni oli kertonut minulle että, oli joutunut susien hyökkäämäksi ja oli tullut jalan. Siinä kerroin tilanteesta naapurin Pekan kanssa. Ystäväni vain naurahti että, kaikki hyvin loppu hyvin.

- Krisses



”Oletko onnellinen?”

Sanat syöpyvät mieleeni ja hetken tunnen menettäväni kontrollin. Nostan käteni tukemaan päätäni kun vihlova kipu hiipii takaraivooni.
Käännyn. Äiti katsoo minua odottaen. Hiljaisuus painostaa minua puhumaan, mutten saa sanaa suustani. Jos lähden, minulle jää vain pelko siitä etten näe häntä enää. Siispä joudun kohtaamaan sanat, jotka saivat minut vielä äsken hermoromahduksen partaalle.
Onni. Onko se sitä, kun juokset aamulla paniikissa junaan ja ehdit siihen täpärästi? Onko se sitä, kun hymyilet tuntemattomalle kadulla ja yllättäen hän hymyilee takaisin? Vai onko se sitä kun saat uuden puhelimen, jota olet jo kauan kaivannut tai voitat lotossa kolminumeroisen summan rahaa?
Mietin onnea omalta kohdaltani. Olen poika, nuori sellainen. En ole nähnyt vielä paljoakaan mutta kuitenkin sen verran että voin kertoa siitä useammalla lauseella.
Olen saanut oman osani maailman julmuudesta, olen kohdannut suvaitsemattomuutta ja hyljeksintää niin monta kertaa, etten jaksa edes muistaa.

- Nane



Petra työnsi muutaman taskustaan löytämänsä kolikon pelikoneeseen täkäläisellä pubilla. Hän oli pysähtynyt lepäämään ja kulauttamaan lasin vettä pitkän matkan varrella isotädiltä kotiinpäin. Matkan tekoaan hän teki pyörällä. Jo kuutisen kilometriä fillaroitu, kuusi jäljellä. Ilta alkoi jo hämärtyä, mutta ei se mitään, Petra piti yöllä polkemisesta. Matka tulisi sujumaan joutuisasti pimeästä metsäreitistä huolimatta, pyörään kiinnitetty lamppu valaisisi kotimatkaa.
Pihalle tullessaan Petra kaivoi taskustaan pyörän avaimet, avasi lukon ja kapusi kyytiin. Hän oli laittaa pyörän lampun päälle, voi pahus, se ei toiminut. Lamppu oli palanut. Muutama turhautunut kirosana ja tuhahtelua.
”Hei mikäs täällä mättää?” Petra kääntyi katsomaan, puhuja oli nuori, ehkä hänen ikäisensä poika. ”Lamppu on palanut” petra kertoi. Poika tuli ja nojautui pyörään tutkimaan lamppua.

- Vivia



TEEMUN TÄHTI

Teemulla on unelma, päästä pelaamaan P-Amerikkaan ammattilaiseksi ja menestyäkin vielä. Esteenä on saada pelipaikka ensiksi omasta liigajoukkueestaan, jossa omat näytöt olisivat hyväksi, mutta toisena esteenä on 5 muuta, jotka pelaavat samasta paikasta.
Teemu on 17 vuotias keltanokka, joka on pelannut hyvän kauden A-junioreissa ja nyt on mukana liigajoukkueen harjoitusvahvuudessa. Sopimusta ei ole tehty muitten nuorien pelaajien tapaan, joten Teemun täytyy tehdä kovasti töitä päästäkseen näyttämään osaamisensa. Joukkueessa on muutama konkari, jotka auttavat nuoria pelaajia tarvittaessa, mutta nuorilla on myös vastuita, kuten Teemullakin (kerätä kiekot jäältä harjoitusten päätteeksi).

Nuoret pelaajat ystävystyvät nopeasti, mutta kilpailu on kovaa pelipaikoista ja sen Teemu saa myös huomata. Liigajoukkueessa kaikki pitää tehdä nopeammin ja älykkäämmin. Yksi muista nuorista on Kevin, joka on asiantuntijoiden mielestä ehkä seuran potentiaalisin tulevaisuudenlupaus. Hänellä näyttää toimivan jo nyt yhteispeli muittenkin kanssa ja hänestä odotetaan kovaa tekijää. Teemu katselee joka treeneissä miten hän toimii ja tekee tilanteissa.

Seurassa ollaan tyytyväisiä Teemun kaltaiseen kovasti harjoittelevaan ja työteliäiseen pelaajaan ja hän saakin mahdollisuuden kauden ensimmäisessä harjoitusottelussa. Teemu pelaa 2.ketjussa ja huomaa heti, että tämä on erilaista, vaikka peli onkin sama. Toisella laidalla viilettävä ulkomaalaisvahvistus Petr on selkeästi tekijämiehiä ja Teemu yrittääkin pedata paikkoja laiturilleen ja pelata itse yksinkertaisesti, mutta varmasti. 1. ketjussa pelaava Kevin on tehnyt jo kaksi maalia ja saanut hyvän startin kaudelleen. Teemu sai ensimmäisessä ottelussaan kasaan yhden syötön, joka lämmittääkin vähän tulokkaan mieltä. ”Aina on parannettavaa ja näin kauden alussa sitä on rutkasti” toteaa Teemu ottelun jälkeen.

Kuukausi menee nopeasti ja liigakauden avauspeli on ihan kulman takana. Kevin on vakiinnuttanut paikkansa 1.ketjussa ja Teemu on pudonnut 3.ketjun puolustavaan rooliin. Teemun mielessä kilpailu vain kiristyy. Harjoituksissa meno on vähän hiljentynyt ja drillit ovat enemmän pelillisiä asioita. Täten myös Teemu on harjoitellut paljon alivoimaa. Mediassa mehustellaan Keviniä ja hänen aikuisuransa debyyttiä. Hänen juniorivuosiensa tähtihetket ja haastattelut ovat kaupungin kansissa ja lehdissä hyvin näkyvillä. Teemu ei ole harmissaan vaan hän haluaa päästä noihin otsikoihin itse. Terve kilpailu on kaikkien kannalta parasta ja näin ei pääse syttymään negatiivista ilmapiiriä pelaajien välille ja pukukoppiin.

Kausi on oven takana ja seurassa on kiihkeä ”sähellys* meneillään. Teemukin on intoa täynnä ja hän haluaa päästä näyttämään, että hän on parempi kuin mitä valmentaja on ajatellut. Hallilla on isot media talot asioimassa ja ne haluavat viimeiset ajatukset ennen kauden alkamista. Kevin, joukkueen konkarit ja ulkomaalaisvahvistus Petr ovat tentissä jatkuvasti. Teemulle jää vain paikallinen lehti haastateltavana ja hän ottaakin siitä kaiken irti. Medioiden poistuttua ja joukkueen siirryttyä alakertaan kotijoukkueen pukukoppiin on tunnelma odottava ja rauhallinen, mutta hyvä.

Seuraavana päivänä on juhlapäivä, eli pelipäivä. Teemu valmistautuu kaiken tavoin otteluun; kuuntelee sytyttävää musiikkia ja on omalla paikallaan pukukopissa. Häneltä jää vähän ohjeita väliin, niin keskittynyt Teemu on. Kevin on omiensa sanojensa mukaan ”järkyttävän innoissaan” kuten hän haastattelussa päivää aiemmin totesi. Pikku hiljaa kello tikittää kohti h-hetkeä ja pelaajat ovat valmiita laittamaan kaikkensa likoon. Lopulta myös tämä tulee ja kuuluttaja huutaa Teemun nimen kaiuttimiin ja Teemu syöksyy jäälle. Hän katsoo vähän epätoivoisena katsomoon, että kuinka paljon ihmisiä täällä onkaan katsomassa.

Pelin päätyttyä Teemun on väsynyt, mutta onnellinen joukkueensa voitettua ja itsekin sai jotain aikaiseksi nimittäin uran ensimmäinen piste saatiin plakkariin. Tosin Kevin onnistui vielä paremmin johdattaessaan joukkueensa 1.ketjua tekemällä uransa avausmaalit. ”Molemmat vähän katteli ekaks, että miten toinen pelaa ja näin, mutta mielestäni parannettiin 3. erää kohti ja saatiin tärkeä maali heti alkuun, että pystyttiin sitten puolustamaan johtoamme paremmin.” Teemu totesi hymyssä suin ottelun jälkeen.

Kausi on vierinyt päättymiseensä ja joukkue putosi ensimmäisellä kierroksella, mutta Teemu on ihan tyytyväinen debyytti kauteensa ja tietää, että toisesta tulee vaikea, mutta on valmis haasteeseen. Kevin onnistui myös hyvin, mutta odotukset taisivat olla liian korkealla ja hänen kauttaan vähän lytättiin. Skoutit rankkaavat hänet kuitenkin korkealle ja odottavat hänestä tulevan seuransa vastuun kantajaa tulevaisuudessa. Teemu ei edes tiedä mikä hänen sijoituksensa olivat rankingeissa. Tosin hän ei oikein välitä ja keskittyy jo seuraavaan kauteen.
Varaustilaisuus on kulman takana ja molemmat Kevin sekä Teemu matkustavat Kanadaan. Kevinin odotetaan menevän 1.kierroksella ja Teemu ehkä kolmannella. ”On hienoa olla lajin synnyinmaassa ja tällaisessa joukossa” Teemu toteaa paikasta ja muista lupauksista sekä tähdistä, joita on pari paikalla. Tapahtuma alkaa hiljalleen ja pelaajat, että katsojat odottavat jännittyneenä ensimmäisenä varattavan pelaajan nimeä. Se ei kuitenkaan ole Kevin, eikä Teemukaan. ”Toivottavasti saan kuitenkin varauksen. En tosin välitä millä kierroksella tai mikä joukkue” Sanoo Teemu vanhemmilleen ja sukulaisilleen, jotka on kutsuttu myös tapahtumaan. 1.kierros lähenee loppuaan ja kummankaan nimeä ei olla vielä mainittu. 29. varaava Florida Panthers kuitenkin yllättää ja kuuluttaa Teemun nimen. ”Mitäh!? Kuulinko mä oikein vai sanoko se oikeasti mun nimen?!” Huutaa innostuneena Teemu, joka ei ole uskoa tapahtunutta. Teemu kävelee katsomosta alas jäätasanteelle ja antaa takin seuran henkilölle, joka taas antaa seuran pelipaidan Teemulle. Teemu katselee katsomoon epätoivoisesti vanhempiaan ja on häkeltynyt koko tapahtuneesta ja lopulta hän astelee lavalle, jossa on Floridan GM ja valmentaja, sekä liigan puheenjohtaja. Teemu kättelee kaikki hymyillen ja tämän jälkeen otetaan koko konkkaronkan kanssa muutamat kuvat, jonka jälkeen Teemu poistuu käytäville haastateltavaksi ja kuvattavaksi. ”Kaikki kiitos kuuluu vanhemmilleni, seuralle ja joukkuetovereille Suomeen, jotka kannustivat minua läpi kauden” toteaa Teemu uuden seuransa haastattelussa.

Teemun unelma on käymässä toteen ja hän on todella innoissaan. Kevin varattiin 2.kierroksella ja hän on tietysti pettynyt ja ihmettelee, että miten Teemu meni ensin. Teemu löytää Kevin käytäviltä ja sanoo, että sovitaan tämä jo tässä vaiheessa. Kiitokset ja pahoittelut kuuluvat molemmilta ja pojista näkee, että työ on vasta edessä. Uran aukeneminen taalakaukaloihin on kuitenkin nyt mahdollista ja molemmat haluavat tarttua mahdollisuuteen. Vielä kuuluu tsempit tulevaisuuteen ja herrat päätyvät omille teilleen.

- Mikke42